sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Oikuttelija :<

Kumma... On jotenki nii helppo olla nyt O.o Outoa... ... Pitäis kai useemmin surullisena itkee puhelimessa kullalle... o.o Vaikka yleensä kyllä niin teenki mutta... o.o Outoa. Tuntuu hyvältä O_o Rakastan <33333 Toivottavasti kultaki jaksaa miun oikkuja...

Rakas <3

Kiitti kulta ku soitit... Vaikket ehkä uskois nii helpotti jotenki oloa... Ahistanu seki ku just en oo osannu sullekkaan oikeen puhua mitään viimepäivinä. Oot rakas ja tärkeempi kuin uskoisitkaan... <3 Mie rakastan siua koko sydämestäni vaikkei se kyl kovin iso kai ookkaan, mutta no kuitenki. Kuulostit jotenki nii surulliselta... :<<<< *halihalihalihalihalihalihalihalihalihalihalihaliiiiiiiii* Ymm... miun pieni tärkee... Pelottaa vähän se et en joskus olis enää tärkee siulle... :< Mutta no... Toivottavasti se päivä ei koita vielä pitkään aikaan jos koittaa... <3

Ahisti

Pitäisi kai pyytää niin montaa asiaa anteeksi. Sitä kun on tällainen. Sitä kun en ole viimepäivinä puhunut paljon kellekkään mitään. Sitä kun on jostain syystä niin sekaisin nyt. Sitä kun välillä ahdistaa ja välillä tuntuu että kaikki on aivan samaa. Sitä kun on se tunne että haluaisi olla aina yksin ilman että kukaan koskaan puhuu sanaakaan enää tai muistaisi kun se olisi niin paljon helpompaa muille ja ehkä itsellekkin... Sitä kun välillä koitan niin kovasti eristäytyä muista.

Ahdistaa olla olemassa näin. Ahdistaa pelätä aina pahinta. Ahdistaa olla yksin huoneessa ja miettiä kaikkea. Ahdistaa se kun kukaan ei istu koskaan viereen ja kysy "Miltä susta tuntuu?" Kasvotuksin. Ahdistaa kun kaikki tärkeä tuntuu katoavan sen myötä mitä itse on ja miten käyttäytyy. Ahdistaa tietää ettei kehenkään saisi luottaa liikaa. Ahdistaa, kun sanotaan että voisi tuon tehdä vielä paremmin.

Jotenkin ollu vaikeita viimepäivät olla hengissä. Muutamalle siitä tullu mainittua, mutta ei sen suuremmin puhuttua. Jotenkin tuntui että olisi ollut väärä aika puhua. Väärä aika sanoa asioita. Siksiki ollu viimepäivät tosi ahistavia ku tullu viimepäivät mietittyä aikapaljon kaikkea outoa... jostain syystä itsemurhaki pyöriny päässä melkein koko´ajan mut nyt onneks helpotti...

Lopetan ku vaikee kirjottaa yhellä kädellä.

tiistai 23. joulukuuta 2008

Olen huono ja kaikki on mun vikaa... Sori...

Olis parempi ku olisin kuollu. Ei tarttis enää jaksaa. Ei tarttis enää pelätä. En saa nähä kultaa ku puolen vuoden päästä jos se ei pysty tulemaan Lahteen näkemään mua päiväksi. Veli sano että on ihan normaalia ettei parit nää ku tuollee toisinaan. Mut ku ei kaikki pysty siihen. Anteeks kulta... Anteeks.. Nyt sä ehkä jätät mut tai jotai... Pitäiskö seki muka taas kestää ja jaksaa... Ei vittu ku olis kuollu ajat sitte... Olis ollu nii paljon parempi..

Mä tahon kuolla... Oikeesti.. Mitä tästä elämästä muka tulee... Kukaan ei jaksa oottaa eikä kyllä pidäkkää. Tämmöstä.. TUlispa joku ja tappais mut... Mä haluisin et tää kaikki loppuis viimeinki... En mä jaksa enää yhtään eroa.. Pelottaa mitä toi yks nyt aikoo.. Ehkä jättää mut... Huoh.. Sehän tässä olis vielä parasta... Just ku selitin vanhemmille siitä kaiken että saisin luvan... mutta ku ei.. Oon kai liian huono kellekkään... Ehkä olis parempiki että toi yks jättäis mut... En olsi senki tiellä... Ahistan sitä vaa enemmän... Kumpa se vois tuntee mitä mä tunnen sitä kohtaan... ... Mut ku ei kai se tunne... Mieluummin haluisin kuolla ku erota siitä... mut kai tää silti menee niin... että toinen tahtoo erota ettei sattuis... tai että ehkä että olis helpompi niin... Miks ihmiset eroaa ku ei nää pitkään aikaan...? Jos rakastaa oikeesti tosi paljon nii eikö sen kestäis? Edes jotenki? Huoh.. toisaalta en ihmettele ettei kestäis... Toista masentaa jo valmiiks ja minä vaa lisään taakkaa... Kohta se varmaan soittaa ja sanoo ettei tästä tuu mitään ja laittaa välit poikki... ehkä... Ihme jos ei laita.. Hah.. Olishan se mun tuuria. Viimeks oli ennen synttäreitä ero. Nyt olis sit ennen joulua... Hah... Tulkaa ja tappakaa mut nii ei tartte tietää mitä tulee tapahtumaan... Tartte kuulla erosta tai jatkosta mitään... Tartte kuulla. Tartte tietää... Mä en taho kuulla... En taho kuulla että ei enää voi jatkaa... Nii kai se vaa voi mennä... Ei vittu... Anna anteeks rakas... Musta ei oo mihinkään enkä mä oo tarpeeks hyvä sulle koskaan... Anteeks...

maanantai 15. joulukuuta 2008

Masmas

Joo'o... Viime viikon keskiviikkona menin Susannalle itkemään ku oon nii paska ja pitäis kuolla pois... Torstaina sitte äitille. Nyt tulee sit varmaan paskin todistus ikinä kouluhistoriassa ja joo.... Ihan omaa vikaa kaikki. Seurustelussa on se huono puoli ettei voi heittää henkeään millon sattuu ku se vaikuttaa just sen rakkaimman ihmisen elämään jos nii menee tekemään. Tai en mä tiiä. Ehkä oon vaan sen verran kieroutunu että mietin tämmöstä. Haluis kietoo oman kullan pumpuliin, antaa sille kaikki kaverit ja hyvän elämän ja ties mitä. Sit ku ei huomais nii vois häippästä sen elämästä ku ei ehkä oo kyl mitään parasta mahollista seuraa kellekkään ja ehkä seki olis onnellisempi ku osaan välillä olla turhan masentava. En tiiä. Musta on kai vaa harmia kaikille. Ihmiset käyttää muhun eka jonkiaikaa koko ajan ja tuhlaa aikaansa ja sit ne tajuu että oho eipä tässä mitää järkeä olekkaan ja sitte niitä ei enää näy missään. Enkä osaa ees sanoa siihenkää mitään. Vittu ku muut ehtii aina ensin alkaa valittamaan pahaa oloa ja näin. Siihen kyllä sydäntä löytyy etten pysty ees keskeyttämään niitä ku ne selittää. Pitäis kai olla elämäki. No. Ehkä se on mun elämä että istun tässä, syön, käyn koulus, nukun ehkä joskus, puhun välil jolleki, laulan välillä, soitan ja opettelen asioita pakon edessä. Ehkä käyn jossain esityksessä laulamassa ja näin. Oikeestaan oon kyllä aika väsyny tähänki touhuun. Montakohan vuotta mää oon tehny tolleen? Varmaan kaheksan vanhasta. Ei se enää ees tunnu sisällöltä ku kaikki on pakkopullaa. Nytki vaa tuijottaa seinää eikä päässä liiku niin kertakaikkiaan mitään. Ihmettelen kyllä miten tämän saan aikaseksi jos mikään muu ei onnistu. Mun ei pitäis olla surullinen. Tai masentua. Tai olla muutenkaa möks. Sillonhan musta on vaa harmia muille. Toivottavasti kukaan ei lue tätä... Hyvällä tuurilla kultaki on unohtanu että sillä on tämäki blogi nii saan vaa angstata itekseni tähän. Jeii. Anteeks kaikille musta.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Ei helvetti...

Miks mie aina pilaan kaiken? Miks mie en vaa voi olla kuollu nii olis paljon helpompaa nii monelle ihmiselle. Saatana... Vastaisit edes.. Mut kai se on sama. Kuitenki vaa häiritsen kaikkia. Antakaa miulle anteeks ku oon olemassa. Miksi vitussa mie ees oon olemassa. Mitä järkee tässä kaikessa on... tai minussa. Voi vittu. Miks kukaan ei voi vaa tulla ja tappaa mua. Miksei. Antakaa anteeks. Mie en saa, enkä mie ansaitse saada mut mie pyydän silti. Mie pilaan kaiken. Nyt ja aina. Virhe vaan. En mie oo muuta. Antakaa anteeks... Missä sie oot pieni? Missä? Ootko sie kunnos? Elä vaa tee itelles mitää pieni elä... miks siulla pitää mennä huonosti ku mie ansaitsisin sen? Anna anteeks ku mie en osaa. Ku mie oon virhe. Anna anteeks.. Ehkä sieki huomasit sen nyt... Niin ku se aina menee... Anna anteeks...

maanantai 1. joulukuuta 2008

näin

At the summer, temperature can be 20degreese. In winter it can be even -50degreese. That’s the one reason why there have ice, which don’t ever melt.

At coastal rain much. In east coastal especially winter time.